lauantai 20. lokakuuta 2012

Lähtöpäivä ja mascan retki

tie tenoon melko sykkyräinen, elokuvaporukka käännytti takas
reitillä mascaan
harvinainen kattus hibernatus
mascan kylän kahviossa
kirkko 
näkymä kylään rinteeltä
Lähtöpäivänä olikin vielä aikaa ja keliä, kun lento lähtee vasta 22.30 ja aurinko porotti taas täpöllä parin sateisemman päivän jälkeen.

Luovutettiin apartmenttos ja survottiin laukut kangooseen ja ajeltiin kohti tenoa, tai punta del tenoa, joka on siis periaatteessa teneriffan läntisin kärki. Tie on tuonne melko hurja, suljettu sateella ja tuulisella säällä, kun rinteiltä tippuu kamaa niskaan. Nyt ei päästy tenon kärkeem asti, kun paikalla kuvattiin ilmeisesti jotain elokuvan takaa-ajokohtausta tuolla samaisella tiellä, ja siksipä meidät käännytettiin takaisin pari kilsaa ennen tenon kärkeä. No luultavasti tuon tenon suurin anti turistille onkin juuri tuo tie sinne. Tästä suunnattiin kohti syrjäistä mascan vuoristokylää. Matkalla pällisteltiin ohimennessä muita kyliä ja kaupunkeja. Tie mascaan on melko mutkainen ja kapea, sekä vuorenrinne tai rotko kokoajan kaiteen takana, miellyttävää vaihtelua siis suomen suorille ja tylsille teille. Esim tuolla mascan tiellä voisi olla melko hankalaa nukahtaa rattiin.

Masca oli hieno paikka, vuorenrinteet molemmin puolin, eikä kauhean turistinen kylä. Jatkettiin puerto del santiagoon lounaalle, melko raskaasti brittituristien kansoittamassa paikassa, ruoka oli silti maittavaa.

Nokka kohti kenttää ja matkalla vielä äimisteltiin adejen kylä ja las americas, ja tämän jälkeen surautettiin kentälle, jolloin alkaakin matka takasin suomeen jossa kentän sääennusteen mukaan sataa ja on +8celssiusta lämmintä...hajottaa.

Hidalgon punta eli punta del hidalgo

näkymät reitin alkupäästä hidalgon kylästä
reitti paikoin melko liukas aikaisempien rankkasateiden takia
innokas hikeäjä, eli haikkaaja
reitti risteyksessä, päätettiin kääntyä takaisin että keritään ennen pimeää
orotavan botanical jardiin, eli kasvistieteellinen puutarha
Tänään ohjelmassa oli lähteä vaeltelemaan kävelyreittejä hidalgon punta-kylän liepeille, luvassa oli vuoreen kaiverrettuja vesi-kuljetus-kävely hässäköitä. Noh, unohdettiin tuo vaellusreitin kuvaileva kirjanen hotellille, joten eikun etsimään kaupoista vaelluskarttoja. Niin siis täällähän ei myydä karttoja juuri missään, koska paikallisethan varmaan tietää missä mikin tie menee, niin miks myydä karttoja? Karttoja saattaa löytää joskus jostain random paikasta kuten uimalasta, mutta ei esim. Huoltoasemalta. Eli jatkossa ostaisin kartat tänne joko suomesta tai netistä. Turismikarttojahan saa joka puljusta, mutta niillä ei tee mitään.

No karttoja ei löytynyt parista ekasta kaupasta, joten luovutettiin sen suhteen. Polun alkupäässä oli säkällä turisti-info, no sieltä karttoja sai, mutta ihan paskoja taas. Lähettiin arpomaan 3 eri huonon kartan reittiä, ja osittain ulkomuistista. Tietenkin väärään suuntaan päädyttiin, ehkä 2-3km myöhemmin päädyttiin el morron huipulle, nousua oli melko paljon ja eilisen sateet oli tehneet rinteet pirun liukkaiksi. Näkymät morron huipulta oli makeet silti. Lähettiin samaa reittiä takaisin koska tämä reitti olisi meidän tahdilla oltu kävelty ehkä just ennen pimeää, liian hooceeta.

Palatessa takasin keksittiin tuo reitti mitä oli tarkoitus kulkea, mutta se olikin umpeenkasvaneen näköinen, ja liukastelun riski olisi ollut liikaa, varsinkin kun vettäkin meinaili ropsautella vähän väliä.

Takaisin hotellille ajeltiin vältellen pääteitä, joten pieniä kyliä nähtiin runsaasti matkan varrella.

Hikeilyn eli haikkailun jälkeen pizzalle ravintola europaan, maukkaat pitsat ja mahoutakin oli saatavilla. Ruoka ja oluttankkauksen jälkeen olikin taas intoa turistella, eli mentiin kasvitieteelliseen puutarhaan, orotavassa, tai no puerto de la cruzissa se oikeastaan jo oli.

Motoilua teiden ympäristössä

suzuki gladius svf650
pilvet alhaalla teiden kupeessa
lämmittelytuokio
rukkasten lämmitin
välillä tuli vettä melko runsaasti
Vuokrasin suikan gladiuksen yhdeksi päiväksi joka on vähän kuin vanhan SV650:n korvaaja, eli twini 650, nakupyörä.

Keli vaikutti aavistuksen sateiselta, mutta läksin silti, kun aika lomalta alkoi jo loppua kesken. Mopon vuokra oli 75 euroo päivä,plus kolme euroo hanskoista. Halvempiakin vuokraamoita olisi ehkä ollut saatavilla, mutta valitsin isomman, jolla oli vuokrata myös varusteita, ja ehkä myös luotettavamman oloinen, jotta ei kustaisi silmään.

Lähdin ajelemaan länteen pyrkien välttämään isoimpia teitä, ilman navigaattoria onnistuin siinä kohtuullisesti, muutaman kerran harhaan ajelin kuitenkin.

Tiet täällä on lienee parhaita mitä olen katupyörällä ajanut, mutkaa on mutkan perään, ja pinnoite ihan kohtuuhyväkuntoista. Tie TF-28 granadilla de abonasta guimariin on lähes jopa pakko jokaisen motoristin ajaa jos tänne eksyy. Jos täällä asustaisi, niin olisipa perusteltua hommata täällä nakupyörä tai ihan kyykky, sen verran on makeita mutkateitä täällä tarjolla, ja ratsiat ehkä aika harvinaisia vuoristoteillä. Gladius on tosi makea pyörä mennä naitä kippuroita, 3 vaihe on oikeastaan ainut vaihde mitä tarvii, menee vajaasta 40stä satkun paremmalle puolelle, joten ajaminen on vaivatonta kun ei tartte jatkuvaan pykältää.

Contour roam oli mukana messissä, mutta tavoilleen uskollisena ei toiminut kun tarve olisi ollut. Mikä lie tällä kertaa, akku oli ladattu ennen lähtöä ja kortilla olisi pitäny olla tilaa. No luulin kortin olleen täynnä, ja varakortti ei tietenkään sattunut mukaan, joten eikun metsästämään microSD korttia näistä vuoristokylistä. Ei ihan helpoksi osoittautunut, mutta kuinkas ollakkaan 4 kaupasta löysin 4gig kortin 12 euroa, kortti vaihtoon, ja ei toimi vieläkään, olkoon paska sitten epäkunnossa, kuvataan sitten kännykameralla.

Lounasbreikki oli san miguelin kylässä, croisantti ja kahvi ja jälkiruuaks hodari, nam, 3,9 euroo, sopuhinta.

Lopulta ajattelin surauttaa vielä teiden kautta cruziin takaisin, joka osoittautui virheeksi. Vettä alkoi sataa ns. Esterinperse metodilla, eli saavista kaatamalla. Lämmöt huipun kupeessa laskee ehkä noin 10 celssiuksen tuntumaan, ja vesi huuhtoo vuorelta tielle hiekkaa ja neulasia, tämä yhdistettynä jumalattoman jyrkkiin mäkiin ja vuotaviin goretex kalvoihin ja yleiseen epämukavuuteen aiheutti pari jännää hetkeä. Myös vuokraamosta valitsemani nahkarukkaset osoittautui tässä kohtaa vääräks valimmaks, kun kastuivat niin kylmä tuli, välillä piti pysähdellä lämmittelemään rukkasia pakoputkessa.

Mutta alas selvittiin, ja pyörän tankkailin ja palautin, vuokraamon muija naureskeli että sataa, mutta totes että kun oot suomesta niin varmaan tottunut tähän keliin, totesin että joo ehkä 90% ajasta suomessa sataa. Kilsoja kertyi jotain noin 250 km, ja aikaa meni koko päivä, keskinopeus jää näillä mutkateillä melko alhaiseksi.

Vesisade ja vuotava takin goretex kalvo aiheutti myös yllätyksen jonka huomasin vasta hotellille palattuani, että myös tasku joka sisälsi puhelimen ui vedessä, puhelin toimi vielä vähän aikaa, mutta sitten sammahti. Arvelin että uskollisen E71:sen taru olisi nyt tullut loppuun, mutta laitteen purku, ja parikymmenen minuutin hiustenkuivaajalla puhaltelu herätti luurin taas eloon, ja näyttäisi taas pelittävän normaalisti.

Editoitu 16.01.2017, onhanse niin että jos haluat lomakuvistasi tai videoistasi editoitavan jonkun koosteen niin lähetä vaan ne minulle, takaan että neljän vuoden sisällä napsahtaa lopputuote ulos.

https://www.youtube.com/watch?v=msaqIQme0I0

perjantai 19. lokakuuta 2012

Loroparkin pällistelyä

populaa oli loroparkissa enemmän kuin riittävästi
miekkavalaat pärskyttää
ornitologi puussa
lisko ottaa rennosti
Loroparkki on teneriffan versio korkeasaaresta, paitsi isompi ja överimpi, niin pitihän se käydä tsekkaamassa.

Paikka on isolla rahalla väsätty, ja aivan totaalisen täynnä populaa. Liput on melko kalliit 33 euroo per lärvi, mutta paikan koko ja kattomisen määrä huomioden, ihan ymmärrettävä.

Äimisteltiin merileijonan köllykät ja miekkavalaat ja delfiinishowt, sekä papukaijashow, joka oli melko outo. Loroshow oli siis tuo papukaija show nimeltään, ei kuitenkaan sisätänyt mitään fetissi-kamaa.
Tulin siihen tulokseen että merileijonat on viisaampia kun minä.
Delfiineistä nyt puhumattakaan.

Koko päivä meni näppärästi äimistellessä, joten kaupan kautta hotellille ja syömään. La herreriaan päädyttiin, ja syötiin kirsin kanssa merielukka-paellat, tosi hyvää mutta työlästä nypräämisruokaa, paikka oli siisti ja palvelu hyvää.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Rentoilua merivesialtailla

martianezin merivesialtailta
martianezin merivesialtailta
merenkäyntiä toisella puolen muuria
rapulaiset suojassa aallokolta
merenkäynti oli melko rajua
orkideapuisto
humboltti ja idiootti
karppiallas orkideapuistossa
papan baari el camino, edullinen, ja hyvä palvelu, 
Tänään päätettiin ottaa rennommin ja mennä puerto de la cruzin rannalla sijaitseville martinezin verimesi, eiku merivesialtaille lötköttämään. Altaita oli reilusti ja vesi sopivan kylmää merivettä, suojassa kuitenkin atlantin aallokolta joka oli tänäänkin melko massiivinen. Paikalla oli käynnissä myös paikallinen missi ja mister kisat, ihan kohtuullisen näköisiä mimmejä, paitsi miehet kaikki susirumia. Mojitot altaalla toimii, vaikka sää olikin semi pilvinen niin lämmöt oli silti ihan sopivat.

Pulikoinnin jälkeen lounaalle tuttuun ja turvalliseen mäkkäriin, ja perus setti eli vaatekaupat ja supermarketit ja papan porrasbaari el camino ja takaisin hotellille.
Kaupasti piti ostaa uudet pälyt kun rutistin vanhat hätäpäissään paskaks, ja samalla mukaan tarttui helle short-shit.

Ennen hotellille menoa käytiin tarkistamassa joku orkideapuisto jossa oli kukkia. Puistossa ei myyty doradaa, miinuspiste siitä.

Illallisen nautimme hotellin läheisessä raflassa, pastaa imuteltiin kilvan, maittoi.

Teidellä patikointia osa 2

poseerausta apinoiden planeetan maastossa
Kuvia lisää päivältä.

Teidellä patikointipäivä osa1

teiden ala-aseman hissi
teiden huipulta
kivirykelmiä teiden läheisen trailin varrelta
kivirykelmiä teiden läheisen trailin varrelta
Lähettiin heti aamusta kohti teiden luonnonpuistoa, ajeltiin vuoria kohti melko viileässä säässä. Onneksi oltiin ajoissa hissiasemalla kun tunti pari myöhemmin paikka oli täynnä porukkaa, nyt saatiin patikoida suht rauhassa ilman jatkuvaa tungeskelua. Tiet ylöspäin tultaessa oli tosi hienot, karut maisemat vaihteli vehreään metsään, ja pilvien ollessa välillä ylä ja välillä alapuolella, oli meininki melko epätodellinen, maisemien suhteen siis. Teidellähän maisemat muistuttaa ehkä siis lähinnä marsin pintaa.

Hissi vei ylös yläasemalle mistä sitten piti patikoitiin kohti huippua. Lupa huipulle nousua varten piti anoa jo aikaisemmin paikalliselta byrokratia-elimeltä, ja passit ja luvat tsekattiin ennen huipulle nousua. Reitin kulkuun ylös-alas oli aikaa varattu 1.45 h ja yhtään ei jäänyt ylimääräistä aikaa ja pisti nousu puhalluttamaan melko runsaasti. Ylhäällä maaperästä nousi rikkisavuja jotka ei auttaneet hengittelyä, vielä kun korkeus ohentaa jo ilmaa sen verran että tukehtuminen oli lähes tosiasia. Huipulle päästiin kuitenkin, 3,7 km taisi olla noin korkeus merenpinnasta. Eipä tulisi meikämandoliinosta vuorikiipeilijää.
Huipulla kuvailtiin ja pällisteltiin aikamme, ja lähdettiin valumaan takaisin alaspäin.

Lounasteltiin teiden huipun ala-asemalla, ja päätettiin lähtee vielä toiselle patikalle, kun oli olevinaan vielä ylimääräistä energiaa reservissä. Los roques de garcian reitti oli 6km pitkä ja nousua jotain 300m , peace of kakku. No lämmintä oli vajaa 40, ja nousut melko kertaluontosia ja rankkoja, joten mehut meni aika lopullisesti. Maisemat reitillä aika hienot, mm. Apinoiden planeetta leffaa on kuvattu täällä, eli melkosta aavikkoa ja giganttisia kivirykelmiä oli tiedossa.

Lopulta lähdettiin ajelemaan takaisin hotellia kohti, paitsi että koukattiin TF24 tien kautta esperanzan kylän läpi. Tie oli melkoista syheröä ja maisemat yyberit. Matkalta piti pysähtyä keräilemään jättimäisiä käpyjä, luoja yksin tietää mihin niitä tarvitaan, no onhan ne tavallaan ehkä ihan hienoja. Lopulta perillä ja tapasta naamaan lähikuppilassa, oli maittavaa. Illalla vielä pari kiekkaa skånea ja unille.